Kirjoita modernismin hengessä runo jossa kuvaat kapinaa ja uhmaa?

Vastaus:

Kapinan kynnyksellä, yö haukkuu,
betoniseinät kumisevat, sydämet sykkivät.
Katuvalot vilkkuvat kuin tähdet,
mutta tähdetkin ovat kadonneet kaupunkiin.

Vapaan tuulen ääni huutaa,
ja minä riisun kahleeni,
vihan tulen liekit leimahtavat,
iänikuinen taistelu vie minut mukanaan.

Yksinäiset varjot tanssivat,
mieleni kentät raivostuvat,
me emme ole enää hiljaisia,
me olemme myrsky, emme pelko.

Säikeet katkeavat, sääntöjen verkko,
uuden äänen voima on armoton —
kuka on sanonut, mikä on oikein,
kun totuus on vain peili, joka särkyy?

Huudamme yhdessä, ryhmä kuumassa,
yhteinen rytmi, sydän ei kaihda.
Kapina on eloo, uhma on niin läsnä,
meidän aikamme, me teemme sen, nyt!

Kädet ilmaan, kun sade alkaa,
juoksemme ohi vanhojen varjojen,
anarkian suloisessa syleilyssä
tämä hetki on meidän, ja me olemme vapaus.

Lisää vastaus