Klassinen ehdollistuminen ja välineehdollistuminen mitä ero on niillä ?

Klassinen ehdollistuminen ja välineellinen ehdollistuminen (tai operantti ehdollistuminen) ovat kaksi keskeistä käsitettä psykologiassa, jotka liittyvät oppimiseen ja käyttäytymisen muutokseen, mutta ne perustuvat eri mekanismeihin.

### Klassinen ehdollistuminen

Klassinen ehdollistuminen on prosessi, jossa ensin neutraali stimulu (esim. kellon ääni) yhdistetään voimakkaaseen stimuluun (esim. ruoka), joka aiheuttaa automaattisen reaktion (esim. syljen erittymisen). Kun neutraali stimulu on toistuvasti yhdistetty voimakkaaseen stimuluun, se alkaa itsessään aiheuttaa saman reaktion. Tämä ilmiö tuli tunnetuksi Ivan Pavlovin kokeiden myötä.

**Esimerkki:** Pavlovin tunnetut kokeet koirien kanssa, joissa kellon soitto yhdistettiin ruoan tarjoamiseen, jolloin koirat alkoivat erittää sylkeä pelkästään kellon soitosta.

### Välineellinen ehdollistuminen

Välineellinen ehdollistuminen (operantti ehdollistuminen) puolestaan viittaa siihen, että käyttäytyminen voi muuttua sen seurausten perusteella. Eli käyttäytymisen vahvistaminen tai rankaiseminen vaikuttaa siihen, toistuuko käyttäytyminen tulevaisuudessa. B.F. Skinner oli yksi välineellisen ehdollistumisen keskeisistä tutkijoista.

**Esimerkki:** Jos koira oppii, että istumalla se saa herkkupalan, se todennäköisesti istuu myös tulevaisuudessa herkkupalan saadakseen (vahvistaminen). Toisaalta, jos se saa rangaistuksen jostain käytöksestä (esim. ei saa lelua, jos se purkaa sitä), se todennäköisesti välttää tätä käytöstä jatkossa.

### Yhteenveto

- **Klassinen ehdollistuminen:** Yhdistetään neutraali stimulu voimakkaaseen stimuluun, mikä johtaa automaattiseen vastaukseen.
- **Välineellinen ehdollistuminen:** Käyttäytyminen muuttuu seurauksien (vahvistusten/rangaistusten) mukaan, vaikuttaen siihen, toistetaanko käyttäytyminen vai ei.

Näiden kahden välineen avulla voidaan ymmärtää, miten oppiminen tapahtuu ja miten käyttäytymisemme muotoutuu eri ympäristöissä.