Kuka on jean calvin?

Calvin syntyi Pariisissa, Noyonissa vuonna 1509. Hän opiskeli Pariisin yliopistossa filosofiaa, minkä jälkeen hän siirtyi Orléansin yliopistoon opiskelemaan siviilioikeutta. Calvin koki 25-vuotiaana voimakkaan herätyksen, jonka seurauksena hän liittyi Pariisissa vaikuttaneisiin radikaaleihin uudistusliikkeisiin ja lopulta 1534 joutui lähtemään maanpakoon Baseliin.[1] Vuonna 1536 Calvin julkaisi pienen teoksen Institutio religionis Christianae, jossa hän perustelee evankelisen teologian perusajatukset Raamattuun nojaten. Myöhemmin Calvin vielä täydensi ja järjesteli aineistoa uudelleen ja kuuden luvun kirjasta paisuikin vuoteen 1559 mennessä neljä kirjaa sisältävä teoskokonaisuus. Calvinilla oli merkittävä rooli Geneven kaupungin kirkollisessa uudistusohjelmassa. Hän loi Geneven kirkolle yhtenäisen opin pohjan kaupungin irtauduttua katolisesta uskosta.[1] Calvinin opista tuli myöhemmin koko reformoidun kirkon esikuva: Piispan virka kiellettiin ja seurakunnan hallinto perustettiin Raamatun sanaan. Virkoja oli neljä: Pastorin tehtävä oli saarnata ja jakaa sakramentteja. Opettajat tekivät työtä kouluissa. Diakonit hoitivat köyhiä ja sairaita. Vanhimmat eli presbyteerit valvoivat ja ohjasivat seurakunnan elämää. Calvinin kirkkojärjetyksessä sekoittuivat kirkolliset ja poliittiset asiat tiiviisti keskenään. Kirkon auktoriteetti ulottui myös kaupungin muuhun elämään, mikä loi nopeasti ristiriitoja porvariston ja Calvinin kesken. Vuonna 1538 Calvin karkotettiin Genevestä, mutta vuonna 1541 kaupunki pyysi häntä palaamaan ja palauttamaan järjestyksen ja luottamuksen kaupunkiin. Pakonsa aikana Calvin oli oleskellut Strasbourgissa ja kirjoittanut useita merkittäviä teoksia sekä laajentanut muun muassa Institutio-teostaan. Kun Calvin kuoli vuonna 1564, oli Geneve muodostunut keskuspaikaksi kansainväliselle liikkeelle, joka tuli kantamaan hänen nimeään, kalvinismille. Calvin oli elämänsä loppuun asti fanaattinen katolisuuden vastustaja.