Kuka on maamme laulun kertoja?

MAAMME (RUOTS. VÅRT LAND) ON SUOMEN KANSALLISLAULU.

SE ON ALKUJAAN JOHAN LUDVIG RUNEBERGIN RUOTSIKSI KIRJOITTAMA RUNO, JONKA ON SÄVELTÄNYT FREDRIK PACIUS. RUNEBERG KIRJOITTI SANAT ERÄÄNLAISENA VASTAVALLANKUMOUKSELLISENA RUNONA

kevätkesällä 1846 tunnelmissa, jotka enteilivät vuosien 1847–1848 ”hullua vuotta”. Hän tarkoitti runonsa sävellettäväksi ja julkaisi sen itsekin sävellettynä 1847. Laulun asemaa Suomen kansallislauluna ei ole kuitenkaan ikinä vahvistettu lailla.

PACIUKSEN SÄVELLYS SAI ENSIESITYKSENSÄ YLIOPPILAIDEN FLORANPÄIVÄN JUHLISSA 1848.

RUNEBERG AUKTORISOI PACIUKSEN SÄVELLYKSEN, KUN HÄN JULKAISI VÅRT LAND -RUNON VUONNA 1848 VÄNRIKKI STOOLIN TARINOIDEN ENSIRUNONA JA TEOKSEN NUOTTILIITTEENÄ PACIUKSEN

SÄVELLYKSEN. Kansallislaulun asemaan laulu nousi, kun se sai suomenkieliset sanat nimellä Maamme. SUOMALAISET SANAT PERUSTUVAT JULIUS KROHNIN JOHTAMAN RUNOILIJARYHMÄN KÄÄNNÖKSEEN VUODELTA 1867.

NYKYISEN MUOTONSA RUNEBERGIN RUNO SAI PAAVO CAJANDERIN KORJAUSTEN JÄLKEEN, MUTTA

KANSALLISLAULUNA LAULETUT ENSIMMÄINEN JA VIIMEINEN SÄKEISTÖ OVAT PERÄISIN KROHNIN RYHMÄN ALKUPERÄISESTÄ KÄÄNNÖKSESTÄ.[1]

Maamme-laulu levisi ympäri Suomea erityisesti kuorojen ja kansakoulun avulla. Kansakoulujen laulunopetuksessa näkyi selvästi kansallinen herääminen, ja Maamme oli lauluopetusten suosituin laulu vuosien 1869–1881 aikana.

TAUSTAA

HISTORIA

Kansallisuuskysymys nousi Suomessa aktiiviseksi puheenaiheeksi 1844. Sen taustalla oli koko Eurooppaa koskenut poliittis-kansallinen, oppositiomielinen

liikehdintä, joka purkautui Euroopan hulluna vuotena 1848–1849. Sitä edeltänyt paine oli kuitenkin havaittavissa jo vuosia aiemmin.[2] Euroopan poliittisia näkemyksiä levitti

Suomessa J. V. Snellmanin Saima-lehti, joka ilmestyi tammikuusta 1844 joulukuuhun 1846. Sen keskeisin lukijakunta tuli Helsingin yliopistopiireistä.[3]

Keväällä 1844 Aleksanterin yliopistossa päätettiin järjestää osakuntien yhteinen kevätjuhla, joka rehtorin painostuksesta kuitenkin peruutettiin

Kuraattori Zachris Topelius ei olisi tahtonut peruuttaa sitä, mutta hän sai kuitenkin revanssina tehdä kevään promootiorunon, jossa hänen itsensä mukaan ”kuultiin ensimmäisen kerran

fennomanian karjuntaa”. Samana vuonna ilmestyi Emil von Qvantenin kirjoittama runo Suomen laulu, jonka FREDRIK PACIUS SÄVELSI. JOHAN LUDVIG RUNEBERG IHASTUI TÄHÄN

honkien huokailusta ja Väinön runokanteleesta kertovaan romanttiseen lauluun. Topeliukselle se ei kuitenkaan ollut tarpeeksi, ja Porthanin päiväksi hän teki Marseljeesista ruotsalaisen käännöksen, joka noudatti alkuperäistä taisteluhenkeä ja herätti huolestusta viranomaisissa.[4]

RUNEBERGIN RUNO

Helsingissä perustettiin keväällä 1846 Akateeminen Lukuyhdistys, joka oli eräänlainen Ylioppilaskunnan esiaste.[4] Ylioppilaiden yhdistys- ja lauluharrastus huolestutti viranomaisia, ja sen johdosta

Runeberg kirjoitti kevätkesällä 1846 runon Vårt land, jonka hän tarkoitti sävellettäväksi.[5] Hän antoi sen syyskuussa dosentti Robert Tengströmille.

Toukokuussa järjestetyn ylioppilasjuhlan on arveltu innostaneen Runebergia runon kirjoittamiseen. Runossa on historioitsija Matti Klingen mukaan vastavallankumouksellinen näkökulma, joka tähtäsi Marseljeesin ja muiden vallankumouslaulujen torjuntaan.[6]

RUNEBERG SÄVELSI RUNONSA ENSI KERTAA SYKSYLLÄ 1847 JA JULKAISI SEN BORGÅBLADET-LEHDESSÄ.[7] RUNON SÄVELSIVÄT MYÖS AUGUST ENGELBERG JA FREDRIK AUGUST EHRSTRÖM, MUTTA NÄMÄ

SÄVELLYKSET EIVÄT SAANEET ERITYISTÄ HUOMIOTA. RUNEBERGIN MELODIA ON TOSIN MYÖHEMMIN SOVITETTU AINAKIN SEKAKUOROLLE, MIESKUOROLLE JA TORVIYHTYEELLE.[8]