Loppusointu runon säkeiden loppujen äänteellinen samankaltaisuus?

Vastaus:

Loppusointu tarkoittaa runon säkeiden loppujen äänteellistä samankaltaisuutta, ja se on keskeinen ominaisuus monissa runoissa ja lauluissa. Loppusoinnut voivat olla täydellisiä, jolloin säkeiden viimeiset sanat sointuvat täysin yhteen, tai epätäydellisiä, jolloin äänteellinen samankaltaisuus on osittaista.

Esimerkiksi täydellinen loppusointu voisi olla:

**"Koti on onnen satama,
rakkaus siellä kasvaa."**

Tässä "satama" ja "kasvaa" loppusoinnut täydellisesti.

Epätäydellinen loppusointu voisi olla:

**"Ystävyys on kallis lahja,
se kestää kaikkia vaivaja."**

Tässä "lahja" ja "vaivaja" eivät sointu täydellisesti, mutta niissä on kuitenkin jonkinlaista äänteellistä yhteyttä.

Loppusoinnut auttavat luomaan runoon rytmiä ja miellyttävyyttä, ja ne voivat myös korostaa runon teemoja ja merkityksiä. Soinnun käyttö vaihtelee runoilijasta ja runotyypistä toiseen, ja se on yksi keino ilmentää tunteita ja ajatuksia runossa.

Lisää vastaus