Kysy mitä vain, vastaa kysymyksiin tai paranna vastauksia.
Vastaus:
Vanhan Testamentin hyväksyminen Raamattuun perustui useisiin historiallisesti, teologisesti ja käytännöllisesti merkittäviin syihin. Tässä muutamia keskeisiä tekijöitä:
1. Perinteinen autoriteetti: Vanha Testamentti koostuu kirjoituksista, jotka juontavat juurensa Vanhan testamentin aikaan (noin 1400 eaa. – 400 eaa.) ja joita on käytetty juutalaisessa uskonnollisessa traditiossa vuosisatojen ajan. Nämä tekstit olivat tunnettuja ja tunnustettuja uskon ja etiikan lähteitä.
2. Suhde juutalaiseen Raamattuun: Varhaiset kristityt näkivät Vanhan Testamentin osana Jumalan ilmoitusta, joka ennakoi ja valmisteli tulossa olevan Messiaan, Jeesuksen, kautta. Vanha Testamentti oli jo olemassa olevan juutalaisen Raamatun tuotanto, ja se oli keskeinen tekijä kristillisen opin kehityksessä.
3. Kirkolliset neuvot: Varhaiskristilliset kirkot pitivät useita neuvostoja, joissa käsiteltiin, mitkä kirjoitukset olivat inspiroituja ja Jumalalta tulevia. Erilaiset kirkolliset neuvostot, kuten Laodikean kirkolliskokous (noin 363 jaa.), vahvistivat useita Vanhan Testamentin kirjoja, jotka olivat jo laajalti hyväksyttyjä.
4. Käytännöllinen käyttö: Vanhan Testamentin kirjoja käytettiin laajasti jumalanpalveluksissa, opetuksessa ja yksityisessä hengellisessä elämässä. Ne olivat keskeisiä myös monissa varhaiskristillisissä kirjoituksissa ja teologisissa keskusteluissa.
5. Inspiraation mukanaolo: Kristillinen perinne korosti, että Vanhan Testamentin kirjoitukset olivat Jumalan inspiroimia. Tämä katsottiin tärkeäksi osaksi uskon sisältöä, sillä se liitti Vanhan Testamentin Jeesukseen ja uuden liiton.
6. Eri käännösten ja tekstiperinteiden käyttö: Vanhan Testamentin hyväksyntä ja käyttö vaikuttivat myös eri käännöksiin, kuten kreikkalaiseen Septuagintaan, johon varhaiset kristityt usein viittasivat.
Yhteenvetona voidaan todeta, että Vanhan Testamentin hyväksymiseen Raamattuun vaikutti monimutkainen yhteensopimus perinteistä, uskonnollista ajattelua ja käytännön tarpeita varhaiskristillisessä yhteisössä.