Kysy mitä vain, vastaa kysymyksiin tai paranna vastauksia.
Vastaus:
Vanha Testamentti, joka kattaa suuren osan Raamatusta, muodostuu useista kirjoista, jotka sisältävät lain, historian, runoutta ja profetioita. Sen hyväksymisen ja kanonisoimisen prosessi oli pitkä ja monivaiheinen.
1. Perinteet ja käyttö: Monet Vanhan Testamentin kirjat, kuten Moosekselle perinteisesti liitetyt teokset (Torah), olivat käytössä juutalaisissa yhteisöissä jo kauan ennen heidän virallista kanonisoimista. Ne olivat osa yhteisön uskontoa ja kulttuuria.
2. Kanonin määrittely: Vanhan Testamentin kanonisoiminen tapahtui vähitellen, ja siihen vaikutti useita tekijöitä, kuten kirjan käytön laajuus, sen hyväksyntä uskonnollisissa yhteisöissä sekä sen sisältö ja viesti. Kirjat, jotka hyväksyttiin, olivat yleensä sellaisia, jotka heijastivat juutalaista uskoa ja oppia.
3. Rabbiininen keskustelu: Kauan Juutalaisen kansan historian aikana rabbiinit ja juutalaiset oppineet keskustelivat ja väittelivät siitä, mitkä kirjoitukset tulisi pitää pyhinä. Tämä prosessi, tunnettu nimellä "kanonisointi", johti lopulta siihen, että tietyt kirjat hyväksyttiin osaksi Vanhaa Testamenttia.
4. Septuaginta: Kreikankielinen Vanhan Testamentin käännös, tunnettu nimellä Septuaginta, vaikutti myös siihen, miten Vanha Testamentti ymmärrettiin varhaiskristillisessä kirkossa. Monet varhaiset kristityt lainasivat tekstejä tästä käännöksestä, mikä auttoi kanonisoinnin prosessia myös kristillisessä kontekstissa.
5. Kirkolliset päätökset: Erilaisten kirkollisten kokoontumisten ja päätösten kautta, esimerkiksi Nicean kirkolliskokous (325 jKr), vahvistettiin, mitkä kirjoitukset vahvistettiin Raamatun osaksi. Kristittyjen kirjoituksissa käytetyt Vanhan Testamentin tekstit nousivat esille myös näissä keskusteluissa.
Yhteenvetona voidaan todeta, että Vanhan Testamentin sisällyttäminen Raamattuun perustui historiallisten, teologisten ja yhteisöllisten tekijöiden yhdistelmään, jotka kehittyivät vuosisatojen aikana.