Milloin imperialismi hajoitettiin?

Imperialismi on termi, joka viittaa valtioiden laajenemiseen ja hallintaan ulkomailla. Imperialismia on ollut useilla aikakausilla, mutta erityisen voimakkaana se ilmeni 1800- ja 1900-luvuilla, kun Euroopan suuret valtakunnat, kuten Britannia, Ranska, Saksa ja Italia, laajensivat siirtomaahallintaansa Afrikassa ja Aasiassa.

Imperialismin "hajoittaminen" tai taantuminen alkoi erityisesti toisen maailmansodan jälkeen 1940- ja 1950-luvuilla, jolloin monet siirtomaavaltiot itsenäistyivät ja saivat itsenäisen hallituksen. Esimerkiksi Intia itsenäistyi Isosta-Britanniasta vuonna 1947, ja monet Afrikan maat seurasivat perässä 1950- ja 1960-luvuilla.

Tässä mielessä imperialismi ei hajoitettu yhdessä hetkessä, vaan se oli pitkä prosessi, joka tapahtui useiden vuosikymmenten aikana, ja se jatkui monilla alueilla vielä myöhemminkin, vaikka suurin osa perinteisestä imperialismin ajasta päättyi toisen maailmansodan jälkeen.

Imperialismi käsitteenä viittaa aikakauteen, jolloin Euroopan suurvallat laajensivat vaikutusvaltaansa ja alueitaan muihin maihin, erityisesti Afrikassa ja Aasiassa. Tämä aikakausi oli voimakkaimmillaan 1800-luvun loppupuolelta aina ensimmäiseen maailmansotaan (1914–1918) saakka.

Imperialismin vaikutukset alkoivat vähentyä ensimmäisen maailmansodan jälkeen, ja useimmissa siirtomaissa tapahtui itsenäistymisprosesseja 1900-luvun puolessavälissä ja sen jälkeen. Toisen maailmansodan jälkeen (1939–1945) monet siirtomaat saivat itsenäisyyden, mikä merkitsi imperialististen valtojen hajoamista ja siirtomaajärjestelmän loppua.

Vaikka siis ei voida puhua yhdestä tietyistä ajankohdasta imperialismin "hajoamiselle", voidaan sanoa, että merkittävät muutokset alkoivat tapahtua 1900-luvun alkupuolelta ja ehtivät jatkua 1960-70-luvuilla, kun monet maat saavuttivat itsenäisyytensä.