Missä ammateissa tarvitaan fysiikkaa?

FYSIIKKA

Johdanto | Tuotteet ja palvelut | Työpaikat | Ammatit | Koulutus | Työllisyys | Kehitysnäkymät | Lähialat | Lisäaineistot

JOHDANTO

Fysiikka on luonnontiede, joka tutkii luonnonilmiöihin liittyviä lainalaisuuksia. Fysiikan parissa tehdään sekä perus- että

soveltavaa tutkimusta. Fyysikoiden tekemällä teoreettisella työllä ja sen käytännön sovelluksilla on lukuisia vaikutuksia arkipäiväämme. Fyysikoita työskentelee mm. tutkijoina, tuotekehitystehtävissä ja opettajina.

TUOTTEET JA PALVELUT

FYSIIKKA TUTKII LUONNONILMIÖIDEN LAINALAISUUKSIA

Fysiikassa tutkitaan luonnonilmiöihin liittyviä lainalaisuuksia kokeellisin ja teoreettisin menetelmin. Fysiikka tutkii ainetta, energiaa ja perusluonteisia luonnonlakeja pyrkien löytämään lainalaisuuksia, joita voidaan kuvata matemaattisesti ja koetella kokeellisesti.

FYSIIKAN EMPIIRISYYS ELI KOKEELLISUUS tarkoittaa sitä, että fysikaalinen tieto on aina kokeellisesti perusteltua. Luonnonilmiöitä koskevat havainnot ja mittaukset ovat kaiken fysikaalisen tiedon pohja.

Fysiikan eksaktisuus merkitsee puolestaan, että fysiikan tulokset pyritään ilmaisemaan matemaattisessa muodossa ilmiön havaittuja säännönmukaisuuksia esittävinä lakeina, joiden avulla voidaan tehdä ilmiötä koskevia kvantitatiivisia ennusteita.

Fysiikan pääteoriat ovat klassinen mekaniikka, suhteellisuusteoria ja kvanttimekaniikka. Fysiikka voidaan jaotella eri osa-alueisiin eri perustein. Perusteoriat jaetaan karkeasti klassiseen ja moderniin fysiikkaan, johon luetaan yleensä suhteellisuusteoria ja kvanttimekaniikka.

Muun muassa fysiikan opetuksessa käytetään historialliseen kehitykseen pohjautuvaa jaottelua, jossa fysiikan osa-alueita ovat mekaniikka, sähköoppi, lämpöoppi, optiikka, akustiikka, atomifysiikka, ydinfysiikka, hiukkasfysiikka ja tiiviin aineen fysiikka sekä astrofysiikka. Nämä tutkimusalat limittyvät osittain toisiinsa.

Tutkimuskohteen mukaisessa lajittelussa fysiikka jaotellaan hiukkasfysiikkaan, ydinfysiikkaan, atomifysiikkaan, tiiviin aineen fysiikkaan ja astrofysiikkaan.

Fysiikan tuottama tieto on perustana monien muiden tieteiden "ydintietämykselle", lähitieteitä ovat matematiikka, kemia, tähtitiede, maantiede, biologia ja lääketiede. Nykyään fysiikka on yhä enemmän poikkitieteellinen ala, jonka raja muihin tieteisiin kuten tähtitieteeseen ja kemiaan on usein liukuva.

TYÖTEHTÄVIÄ FYSIIKAN PARISSA

Fyysikoita työskentelee tutkijoina, tuotekehitystehtävissä, oman erityisalueensa asiantuntijakonsultteina, suunnittelijoina, opettajina sekä jonkin verran myös hallinnollisissa ja kaupan alan tehtävissä.

TUTKIMUSTEHTÄVIÄ ON TARJOLLA YLIOPISTOISSA JA TUTKIMUSLAITOKSISSA. SUOMESSA FYSIIKAN TUTKIMUS ON LAAJA-ALAISTA, JA TUTKIMUSTA tehdään esimerkiksi materiaalitutkimuksessa, teoreettisessa hiukkasfysiikassa ja

ydinfysiikassa. Selvä uusi nouseva ala on nanotiede, joka tutkii biotieteellisiä,

fysikaalisia ja kemiallisia ilmiöitä, jotka tapahtuvat tai ilmenevät nanometrimittaluokassa.

Teollisuudessa fyysikoita työskentelee tutkimus- ja tuotekehitystehtävissä sekä oman erityisalueensa asiantuntijoina.

teollisuus ja tutkimuslaitokset tarvitsevat yhä enemmän lisensiaatteja ja tohtoreita, jotka osaavat hankkia ja soveltaa alansa uusinta tietoa. Tuotekehitys kytkeytyy vahvasti tekniikkaan.

Fysiikan alan opetustehtäviä on tarjolla runsaasti mm. peruskouluissa, lukioissa ja ammattikorkeakouluissa.

Kaupalliset ja hallinnolliset tehtävät, joissa on tärkeää hahmottaa monimutkaisia kokonaisuuksia työllistävät myös fyysikoita.

Tällainen alue on esimerkiksi ekonofysiikka, joka tutkii taloutta monimutkaisena järjestelmänä.

FYYSIKOILTA EDELLYTETÄÄN FYSIIKAN LUONNONTIETEELLISEN ASIANTUNTEMUKSEN JA MATEMATIIKAN HALLINNAN LISÄKSI VAIHTELEVIA

TAITOJA RIIPPUEN TYÖTEHTÄVISTÄ. ESIMERKIKSI TUTKIMUSTYÖSSÄ KOROSTUVAT TIEDONHALU,

PITKÄJÄNNITTEISYYS JA ANALYYTTISYYS, TUOTEKEHITYKSESSÄ ONGELMANRATKAISUKYKY JA INNOVATIIVISUUS, OPETUSTYÖSSÄ OPETUSTAIDOT JA HALU

TYÖSKENNELLÄ IHMISTEN PARISSA, KAUPALLISELLA ALALLA

MYYNTIHENKISYYS JA VUOROVAIKUTUSTAIDOT.