Mitä on yhteyttäminen?

Yhteyttäminen eli fotosynteesi on prosessi, jossa kasvit ja jotkin muut eliöt, kuten levät ja jotkin bakteerit, sitovat auringonvaloa kemialliseksi energiaksi. Eliö tuottaa yhteyttämisen avulla itselleen hyödyntämiskelpoista energiaa. Yhteyttäminen tapahtuu viherhiukkasissa eli kloroplasteissa.

Yhteyttämisessä hyödynnetään vettä ja ilmakehän hiilidioksidia ja yhteyttämistuotteita ovat glukoosi ja ilmakehään vapautuva happi. Yhteyttämisreaktion käyttövoimana on valoenergia. Tärkeimpänä yhteyttämisreaktion tuloksena on, että valon fotonien energia saadaan sidotuksi pysyvään, varastoitavaan muotoon glukoosiksi myöhempää käyttöä varten.

Yhteyttämisreaktion kuvaus:

6H2O + 6CO2 + valon fotonit → C6H12O6 (glukoosi) + 6O2
Kuusi vesimolekyyliä H2O ja kuusi hiilidioksidimolekyyliä CO2 muodostavat yhteyttämistuotteina yhden glukoosimolekyylin C6H12O6 lisäksi kuusi happimolekyyliä O2.
Yhteyttämisen havaitsi ensimmäisenä brittiläinen kasvitieteilijä Jan Ingenhousz vuonna 1778. Ennen Ingenhouszia kasvien fysiologiaa olivat tutkineet Jan van Helmont ja Joseph Priestly. Useat tutkijat ovat parantaneet yhteyttämisen tuntemusta Ingenhouszin jälkeen.