Mitä tarkoittaa parlamentaarisuus?

Parlamentaarisuus tarkoittaa hallintotapaa, jossa valtio on järjestetty niin, että lainsäädäntövalta ja toimeenpanovalta ovat tiiviisti kytköksissä toisiinsa. Tämä tarkoittaa, että hallitus (toimeenpanovalta) on vastuussa parlamentille (lainsäädäntövalta), ja parlamentti voi valvoa ja kritisoida hallituksen toimintaa. Parlamentaarisessa järjestelmässä hallitus yleensä muodostuu parlamentissa olevan enemmistön tukemasta puolueesta tai puolueiden koalitiosta.

Parlamentaarisuuden keskeisiä piirteitä ovat:

1. **Hallitus ja parlamentti:** Hallitus on parlamentin nimittämä ja se tarvitsee parlamentin luottamuksen toimiakseen.
2. **Luottamusäänestykset:** Parlamentilla on valta äänestää hallituksen luottamuksesta, mikä voi johtaa hallituksen eroon, jos se menettää tuen.
3. **Lainsäädäntöprosessin läheisyys:** Hallitus esittää usein lainsäädäntöehdotuksia, ja parlamentti voi keskustella ja äänestää niistä.

Parlamentaarisuus on yleinen hallintotapa monissa maissa, erityisesti Euroopassa, ja se eroaa esimerkiksi presidentiaalisista järjestelmistä, joissa presidentillä on enemmän itsenäistä valtaa.

Parlamentaarisuus on hallinto- ja poliittinen järjestelmä, jossa valtiollista päätöksentekoa ohjaa parlamentti, eli kansanedustuslaitos. Tällaisessa järjestelmässä hallituksen (tässä yhteydessä tarkoitetaan yleensä toimeenpanevaa valtaa) on saatava tukensa parlamentilta, mikä tarkoittaa, että hallitus tarvitsee parlamentin luottamusta voidakseen toimia.

Parlamentaarisessa järjestelmässä hallituksen muodostaa yleensä se puolue tai puolueiden koalicio, joka saa eniten paikkoja parlamentissa. Hallituksen pääministeri, joka johtaa hallitusta, on tavallisesti parlamentin jäsen. Mikäli hallitus menettää parlamentin luottamuksen, se voi joutua eroamaan tai järjestämään uusia vaaleja.

Parlamentaarisuus korostaa demokratian ja kansanvaltaisuuden periaatteita, ja se on tyypillistä monille eurooppalaisille valtioille, kuten Suomelle, Ruotsille ja Saksalle.