Kysy mitä vain, vastaa kysymyksiin tai paranna vastauksia.
Vastaus:
Luterilainen kirkko erosi katolisesta kirkosta reformaation aikana, joka alkoi 1500-luvun alussa. Ero ei tapahtunut yhdessä ainoassa vaiheessa, vaan se oli monivaiheinen prosessi, joka perustui useisiin teologisiin, sosiaalisiin ja poliittisiin tekijöihin. Keskeisiä erottavia elementtejä olivat:
1. Teologiset erot: Martti Luther, jota pidetään reformaation keskeisenä hahmona, kritisoi katolista kirkkoa erityisesti sen opetusta ja käytäntöjä. Hänen keskeisiä teemojaan olivat pelastus uskon kautta (sola fide) ja Raamatun autoriteetti (sola scriptura). Lutherin mukaan pelastus ei ollut riippuvainen hyviä tekoja tai kirkon sakramentteja, vaan se saavutettiin uskomalla Jeesukseen Kristukseen.
2. Sakramentit: Luterilaisessa opetuksessa tunnustettiin vain kaksi sakramenttia – kaste ja ehtoollinen – toisin kuin katolisessa kirkossa, joka tunnustaa seitsemän sakramenttia. Ehtoollisen ymmärtäminen oli myös erilaista; luterilaiset uskovat, että Kristus on läsnä ehtoollisessa "kaiken toiminnan" kautta, mutta eivät hyväksy katolisen kirkon transsubstantiaatio-opetusta.
3. Kirkon auktoriteetti: Luterilaisen kirkon syntymisen myötä Raamatusta tuli kirkon tärkein auktoriteetti, ja kirkon perinteet ja paavin auktoriteetti menettivät merkityksensä. Lutherin mukaan jokainen kristitty voi tulkita Raamattua itse.
4. Kirkon ja valtion suhteet: Reformaation myötä monet hallitsijat alkoivat tukea luterilaisuutta osana poliittista vallankäyttöä. Tästä seurasi, että luterilaiset valtakunnat, kuten Ruotsi ja Saksa, ottivat luterilaisen uskon kansalliseksi kirkoksensa, jolloin kirkon asema ja valta muuttuivat.
5. Sosiaalinen ja kulttuurinen konteksti: Reformaation aikakausi oli myös sosiaalisten ja kulttuuristen muutosten aikaa, jolloin ihmiset alkoivat kyseenalaistaa perinteisiä auktoriteetteja ja etsivät uudenlaisia vastuuta omasta uskonnollisesta elämästään.
Nämä tekijät yhdessä johtivat siihen, että luterilainen kirkko erosi katolisesta kirkosta ja kehittyi omaksi itsenäiseksi kirkkokunnakseen, jolla on omat uskomukset, käytännöt ja rakenteet.