Residuaalinen sosiaalityö?

"Residuaalinen sosiaalityö" viittaa sosiaalipoliittiseen lähestymistapaan, jossa sosiaalisen avun ja tuen tarjonta keskittyy ensisijaisesti niille, jotka ovat eniten haavoittuvassa asemassa tai jotka eivät pysty huolehtimaan itsestään. Tämä malli korostaa, että sosiaaliturvaa ja -palveluja tulisi tarjota vain, jos yksilö ei pysty selviytymään ilman ulkopuolista apua.

Residuaalisen sosiaalityön piirteitä ovat muun muassa:

1. **Tarpeen mukaan -lähestymistapa:** Tukea annetaan vain tarpeen mukaan, usein kriisitilanteissa, kuten työttömyydessä, sairauksissa tai muissa elämänvaikeuksissa.

2. **Suhteellinen stigma:** Residuaalisessa sosiaalityössä voidaan pitää niitä, jotka käyttävät sosiaalipalveluja, eristyksessä tai erityisesti leimattuina, mikä saattaa estää ihmisiä hakemasta apua.

3. **Rajoitettu resurssien käyttö:** Tuki ja palvelut voivat olla rajallisia ja keskittyä ensisijaisesti vähävaraisten tai erityisesti ongelmissa olevien auttamiseen.

4. **Fokus vaikeuksiin:** Tämä lähestymistapa voi keskittyä enemmän erityisiin ongelmiin tai puutteisiin kuin kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin tai ennaltaehkäiseviin palveluihin.

Residuaalinen sosiaalityö on usein kriittisessä keskustelussa suhteessa universaalisiin sosiaalipalveluihin, jotka pyrkivät tarjoamaan tukea kaikille kansalaisille riippumatta heidän taloudellisesta asemastaan. Universaali malli katsoo, että sosiaalipalvelut ovat perusoikeus ja ne tulisi tarjota kaikille, ei vain niille, jotka ovat "ansainneet" tai "tarvitsevat" apua.