Kuka keksi glitterin?

Glitter, eli kimallus, on saanut alkunsa jo kauan sitten, mutta sen tarkkaa alkuperää on vaikea määrittää. Glitterin kaltaisia kimaltelevia aineita on käytetty eri kulttuureissa ja aikakausina koristeena. Esimerkiksi muinaiset kulttuurit, kuten egyptiläiset, käyttivät metallipölyä ja muita kimaltelevia materiaaleja koristeena.

Modernin glitterin on kuitenkin arvioitu kehitetyn 1930-luvulla Yhdysvalloissa. Ensimmäiset markkinoille tulleet glitterit valmistettiin hienoksi murskatuista muovista ja metallista. Harnessing this idea, chemist Henry Ruschmann patentoineen glitterin valmistusmenetelmän ja perusti yrityksen "Glitterex Corporation" vuonna 1934. Tämä teki glitteristä laajemmin saatavilla olevan koristeaineen eri aloille, kuten askarteluun ja kauneudenhoitoon.

Glitterin kehittäminen ei liity yhteen henkilöön tai tarkkaan ajankohtaan, sillä glitterin kaltaisia koristeita on käytetty jo satojen vuosien ajan eri kulttuureissa. Nykyisin tunnetuimmat glitterit valmistetaan yleensä muovista tai muista synteettisistä materiaaleista, mutta aikaisemmin glitterin tapaisia koristeita on valmistettu myös esimerkiksi metallista ja lasista.

Glitterin massatuotanto alkoi 1900-luvun alussa, kun innovatiiviset valmistusmenetelmät mahdollistivat sen tuotannon teollisessa mittakaavassa. Nykyisin glitteriä käytetään laajalti askartelussa, kosmetiikassa, muoti- ja sisustustavaroissa, mutta myös monissa muissa sovelluksissa.

Glitterin tarkkaa alkuperää on vaikea määrittää, mutta sen historia ulottuu kauas menneisyyteen. Glitteriä on käytetty koristeena eri kulttuureissa ja aikakausina, ja sen valmistusmenetelmät ovat vaihdelleet. Nykyisin glitteriä valmistetaan yleisesti muovista, ja sen kaupallinen tuotanto alkoi 1930-luvulla, kun amerikkalainen keksijä ja teollisuuden harjoittaja Henry Ruschmann alkoi valmistaa sitä. Kuitenkin glitterin käyttö koristeena on ollut osa ihmiskunnan kulttuuria jo vuosituhansia, ja se on löytynyt eri muodoissa muun muassa antiikin aikaisista kulttuureista.