Mitä lapissa on?

Sanoja.

Lappi (pohjoissaameksi ja ruots. Sápmi, koltansaameksi Sääˊmjânnam, inarinsaameksi Säämi, norj. Sameland, ven. Лапландия, Laplandija) on Fennoskandian pohjoisin osa, joka kuuluu nykyään Suomeen, Ruotsiin, Norjaan ja Venäjään. Saamelaiset ovat alueen alkuperäiskansa, mutta nykyisin etninen vähemmistö.

Lapin ilmasto on subarktinen. Kesällä suuressa osassa Lappia vallitsee yötön yö, jolloin aurinko ei laske lainkaan ja talvella puolestaan kaamos, jolloin aurinko ei nouse lainkaan. Suurin osa Lapista kuuluu pohjoiseen havumetsävyöhykeeseen eli taigaan. Arktista tundraa on myös. Pohjoisimmassa Lapissa on alueita, jota ovat korkeuden takia niin kylmiä, ettei siellä kasva metsä. Nämä paljakoiksi kutsutut alueet muistuttavat kasvillisuudeltaan tundraa.

Paljakalla lumen määrä vaikuttaa kasvillisuuteen. Paksulumisilla alueilla lumi suojaa kasveja pakkaselta ja siellä pärjäävät metsävarvut kuten mustikka. Siellä missä tuuli puhaltaa lumen pois, pärjäävät sitkeämmät kasvit kuten uuvana ja variksenmarja. Lumenviipymäalueilla kasvukausi jää lyhyeksi ja sammalet ja levät ovat valtakasveina, putkikokasveista harvat lajit kuten jääleinikki ja purorikko.

Norjan ja Ruotsin puolella kasvaa lajeja joita ei ole Suomessa kuten tunturiunikot, lehtoukonhattu, tunturirikko, valkoiset leinikit ja kellokukat.

Suomen Lapin maakuntakukka on kullero. Muita nimenomaan Lapin kasveja ovat arnikki, kurjenkanerva, tunturikoivu, tunturipaju, hapro, huopaohdake, lapinalppiruusu, vaivaiskoivu, vaivaispaju, hietapitkäpalko, lumijäkkärä, pohjanisotalvikki, verkkolehtipaju, tunturipitkäpalko, norjanjäkkärä, sielikkö, lumikynsimö, lääte, tunturiorho, tunturilitukka, pohjanruttojuuri, valkokämmekkä, kultarikko, liekovarpio, pohjansinivalvatti, heinätähtimö, pussikämmekkä, lettorikko, sammalvarpio, tunturikallioinen, lettotähtimö, lapinkämmekkä, pahtarikko, närvänä, syysmaitiainen, pohjantähtimö, kirkiruoho, sinirikko, lapinorvokki, tunturikissankäpälä, lumihaarikko, uuvana, tunturihaarikko, vilukko, lumihärkki, keväthanhikki, tunturikatkero, itunata, napahärkki, purorentukka, pahtahanhikki, kellosinilatva, lampaannata, tunturihärkki, jääleinikki, lapinvuokko, väinönputki, lapinkastikka, lapinnätä, tunturiniittyleinikki, tunturipoimulehti, ruohokanukka, luminurmikka, tunturinätä, rönsyleinikki, karhunruoho, tunturinurmikka, pikkutervakko, lapinleinikki, tunturikurjenherne, metsälauha, tataarikohokki, lumileinikki, ruostevilla, peuranvirna, tunturilauha, tunturikohokki, rikkileinikki, töppövilla, tunturihorsma, pohjantähkiö, pahta-ailakki, pikkuleinikki, vesisara, valkoyökönlehti, tähkäkaura, pulskaneilikka, pohjanleinikki, jouhisara, kiirunankello, tunturiängelmä, pullosara, tunturikissankello, keminängelmä, viiltosara, varputädyke, tunturihiirenporras, rimpivihvilä, aapasara, tunturitädyke, tunturilieko, ruijanvihvilä, tupassara, punakko, tunturivihvilä, tunturisara, kaarlenvaltikka, tunturipiippo, tupasvilla, lapinkuusio, luhtavilla ja karvakuusio.

Lapille tunnusomaisia nisäkkäitä ovat poro, naali, ahma, tunturisopuli ja lapinmyyrä. Kaloista harjusta tavataan Lapin lisäksi vain Pohjanlahdella ja eräissä Saimaan osissa. Nieriä eli rautu menestyy kaikkein pohjoisimmissakin järvissä ja joissa. Lohi ja taimen elävät sekä Itämeressä että Jäämeressä, lohi nousee niistä suuriin jokiin ja taimen pääsee pienempiikin jokiin.

Vertaimevien hyönteisten massaesiintyminen eli räkkä on ihmisten ja eläinten kiusana kesällä. Se on saattanut vaikuttaa nykyisenlaisen porolaidunnuskulttuurin kehittymiseen. Kasveja ravinnokseen käyttävien hyönteisten kuten tunturimittarin ja hillakuoriaisten massaesiintymisistä on havaintoja silloin tällöin. Tunturimittarin tuhoja on havaittu 25–30 vuoden välein.

Suomen Lapissa sijaitsevat Lemmenjoen, Pallas-Yllästunturin, Pyhä-Luoston, Riisitunturin ja Urho Kekkosen kansallispuistot. Norjan Lapissa kansallispuistoja ovat Øvre Anárjohka, Øvre Pasvik, Seiland, Stabbursdalen ja Varangerhalvøya Finnmarkissa; Junkerdal, Làhku, Lierne, Lomsdal–Visten, Møysalen, Rago, Saltfjellet–Svartisen ja Sjunkhatten Nordlandissa sekä Ånderdalen, Øvre Dividal, Reisa, ja Rohkunborri Tromssan läänissä. Ruotsissa ovat Abisko, Muddus, Padjelanta, Pieljekaise, Sarek, Stora Sjöfallet ja Vadvetjåkka.

Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa on omat saamelaisparlamenttinsa, jotka osallistuvat alueen hallintoon. Suomen saamelaisparlamentti on valittu ensi kerran vuonna 1972, Norjan 1989 ja Ruotsin 1992.