Miten lujuuslaskelmia tehdään?

Liian mutkikas homma selostettavaksi tässä, senkin hoopo.

Lujuuslaskelmia tehdään hyvin monenlaisista materiaaleista ja kuormitustapauksista.
Tärkeimmät lujuuslaskentaa käyttävät toimialat ovat rakennus- ja koneteollisuus siellä tarvittaviin teknisiin sovellutuksiin.
Lujuuslaskennassa lasketaan esimerkiksi kappaleen lujuus sitä rasittavia voimia hyväksi käyttäen ja samalla saadaan kappaleelle pienimmät mahdolliset mitat valmistusta varten.
Lujuuslaskenta on pitkälti valmiiden laskukaavojen käyttämistä joihin sijoitetaan laskettavan materiaalin fysikaalisia ja kokemusperäisiä taulukkotietoja ja kappaleen fyysisiä mittoja. Otetaan esimerkki, kuinka paljon voimaa vaatii katkaista 1*1 mm:n teräslanka, kun se on valmistettu aineesta, joka vetomurtolujuus on 360 N/mm2.
Laskukaavalla, vetomurtolujuus=voima/pinta-ala, ratkaistaan tuo yhtälö voiman suhteen saadaan 360 N/mm2*1mm2 = 360 N. Lopputulos on teräslanka katkeaa noin 360 N:n vetovoimalla. Rakenteilla on aina varmuuskerroin ettei ne rikkoonnu käytössä, eihän esimerkiksi koneen osa saa rikkoutua normaalissa käytössä. Jos laskuesimerkin osa olisi rakenteena koneenrakennuksessa sille sallittaisiin noin 200-240 N rasitukset riippuen miten vaarallisessa paikassa osa toimisi.
Lujuuslaskelmat tehdään nykyisin tietokoneen lujuuslaskentaohjelmilla. Laskeminen kuitenkin edellyttää lujuusopin ja mekaniikan hallitsemista jotta laskelmat olisivat luotettavia.