Miksi nokkoset kirvelee?

Vastaus:

Nokkosen polttavuus johtuu lehdissä ja varressa kasvavista polttiaiskarvoista, joiden pinta murtuu kosketettaessa, ja sisältä ryöpsähtää polttavaa muurahaishapon kaltaista nestettä. Herkille ihoalueille osuessaan neste voi olla kivuliasta. Nuoret nokkoset polttavat vain vähän, ja hansikkaiden kanssa poimittaessa kädet eivät vioitu. Polttavuus katoaa kuumennettaessa ja kuivattaessa[2]. Polttiaiskarvat sisältävät muun muassa asetyylikoliinia, histamiinia, serotoniinia, muurahaishappoa, etikkahappoa, sitruunahappoa, foolihappoa, pantoteenihappoa, biotiinia ja koliinia.


Käyttökohteet






















TerveysvaikutuksetMuokkaa







Toivo Rautavaaran mukaan nokkonen on kaikista luonnonvaraisista kasveistamme ruokakasvina tärkein, koska se kasvaa kaikkialla, se on hyvänmakuinen, helppokäyttöinen, siihen ei kyllästy, siinä ei ole sivumakuja, sen ensimmäinen sato on kerättävissä varhain keväällä, jolloin tuoreravinnon sato on niukin ja sen ravintoarvo on suuri. Nokkonen on kaikista vihanneskasveista ravintopitoisin ja terveellisin. Nokkonen on kaloriarvoltaan samanarvoinen kuin peruna, kaksi kertaa ravitsevampi kuin porkkana ja lähes kolme kertaa viljeltyä pinaattia parempi. Siinä on 15 % hiilihydraatteja, 5,5 % valkuaisaineita, 0,6 % rasvaa ja 2,3 % kivennäissuoloja (Fe, K, Ca, Mg jne.).[6]

Nokkonen on piipitoisuudeltaan 60-kertainen lehtisalaattiin verrattuna, C-vitamiinipitoisuudeltaan viisinkertainen appelsiiniin verrattuna, rautapitoisuudeltaan seitsenkertainen pinaattiin ja kalsiumpitoisuudeltaan kolminkertainen maitoon verrattuna. Nokkosta ei tarvitse ryöpätä pinaatin tavoin. Nokkonen kannattaa kerätä aurinkoisella ilmalla vähätyppisestä maasta (eli ei kompostin tai vastaavan vierestä). Nokkonen puhdistaa verta, lisää virtsaneritystä (eli munuaisten toimintaa), vähentää anemiaa, laskee verenpainetta ja verensokeria, edistää suoliston toimintaa ja pintaverenkiertoa, auttaa yliherkkyysreaktioissa ja poistaa raskasmetalleja.[7]


Lähteet















Aiheesta muualla
Nokkosen polttavuus johtuu lehdissä ja varressa kasvavista polttiaiskarvoista, joiden pinta murtuu kosketettaessa, ja sisältä


ryöpsähtää polttavaa MUURAHAISHAPON KALTAISTA NESTETTÄ. Herkille ihoalueille osuessaan neste voi olla kivuliasta. Nuoret nokkoset polttavat vain vähän, ja


HANSIKKAIDEN KANSSA POIMITTAESSA KÄDET EIVÄT VIOITU. POLTTAVUUS KATOAA

KUUMENNETTAESSA JA KUIVATTAESSA[2]. POLTTIAISKARVAT SISÄLTÄVÄT MUUN MUASSA ASETYYLIKOLIINIA, HISTAMIINIA, SEROTONIINIA,

MUURAHAISHAPPOA, ETIKKAHAPPOA, SITRUUNAHAPPOA, FOOLIHAPPOA, PANTOTEENIHAPPOA, BIOTIINIA JA KOLIINIA.























TERVEYSVAIKUTUKSET



Toivo Rautavaaran mukaan NOKKONEN ON KAIKISTA LUONNONVARAISISTA KASVEISTAMME RUOKAKASVINA TÄRKEIN, KOSKA SE KASVAA KAIKKIALLA, SE ON HYVÄNMAKUINEN,


helppokäyttöinen, siihen ei kyllästy, siinä ei ole sivumakuja, sen ensimmäinen sato on kerättävissä varhain keväällä, jolloin tuoreravinnon sato on niukin ja sen ravintoarvo ON SUURI. NOKKONEN ON KAIKISTA VIHANNESKASVEISTA RAVINTOPITOISIN JA TERVEELLISIN. NOKKONEN ON KALORIARVOLTAAN


SAMANARVOINEN KUIN PERUNA, KAKSI KERTAA RAVITSEVAMPI KUIN PORKKANA JA LÄHES KOLME KERTAA VILJELTYÄ PINAATTIA PAREMPI. SIINÄ ON 15 % HIILIHYDRAATTEJA, 5,5 % VALKUAISAINEITA, 0,6 % RASVAA JA 2,3 % KIVENNÄISSUOLOJA (FE, K, CA, MG JNE.).[6]

NOKKONEN ON PIIPITOISUUDELTAAN 60-KERTAINEN LEHTISALAATTIIN VERRATTUNA, C-VITAMIINIPITOISUUDELTAAN VIISINKERTAINEN APPELSIINIIN VERRATTUNA, RAUTAPITOISUUDELTAAN SEITSENKERTAINEN PINAATTIIN JA KALSIUMPITOISUUDELTAAN KOLMINKERTAINEN MAITOON





VERRATTUNA. NOKKOSTA EI TARVITSE RYÖPÄTÄ PINAATIN TAVOIN. NOKKONEN KANNATTAA KERÄTÄ AURINKOISELLA ILMALLA VÄHÄTYPPISESTÄ MAASTA (ELI EI KOMPOSTIN TAI VASTAAVAN


VIERESTÄ). NOKKONEN PUHDISTAA VERTA, LISÄÄ VIRTSANERITYSTÄ (ELI MUNUAISTEN TOIMINTAA), VÄHENTÄÄ ANEMIAA, LASKEE VERENPAINETTA JA VERENSOKERIA, EDISTÄÄ SUOLISTON TOIMINTAA JA PINTAVERENKIERTOA, AUTTAA YLIHERKKYYSREAKTIOISSA JA POISTAA RASKASMETALLEJA.[7]


Lähteet

Lisää vastaus

Vastaaja: user620954367